Mediassa "viestintäkulttuurin" käsite esiintyy usein. Sitä käytetään osoittamaan äidinkielenään puhuvien kykyä käyttää sitä jokapäiväisessä viestinnässä.
Ohjeet
Vaihe 1
Viestintäkulttuuri on kyky olla vuorovaikutuksessa ympärilläsi olevien ihmisten kanssa sanojen muotoilun avulla. Viestintä ryhmässä perustuu monologisiin ja dialogisiin tilanteisiin, joista jokaisella on oma tavoite ja tavoitteet. Tavoitteena on yleensä jokin toiminto, jolla on vaikutusta keskustelukumppaneihin, esimerkiksi tiedottaminen, selittäminen, suostuttelu tai suostuttelu, motivointi tai inspirointi jne.
Vaihe 2
Puhekieli, johon viestintäkulttuuri rakentuu, on erityinen kieli. Se ei aina noudata normeja ja sääntöjä, jotka on kirjattu erilaisiin sanakirjoihin ja kielioppiin. Tärkeimpiä puhekielen merkkejä ovat spontaanisuus ja varautumattomuus.
Vaihe 3
Keskustelutyyli tarjoaa vaihtoehtoja, jotka eivät ole täysin sopivia kielelliseen ymmärtämiseen. Tämän tyyppiset tekstit, jotka ovat sekä puhuttuja että kirjoitettuja, voivat olla ulkonäöltään järjestämättömiä, jotkut niiden yksityiskohdista koetaan puheen laiminlyönneinä tai virheinä.
Vaihe 4
Erilaiset puhekielen piirteet ilmenevät jatkuvasti ja säännöllisesti ihmisten puheissa, jotka puhuvat sujuvasti kielen normeja ja muunnelmia. Siksi puhekielen katsotaan olevan kielen täysimittainen kirjallinen lajike eikä kielikoulutus, joka tavalla tai toisella on osa viestintäkulttuuria.
Vaihe 5
Viestintäkulttuurille on ominaista puhekieli vain epävirallisessa ympäristössä ja epävirallisissa suhteissa keskustelukumppaniin. Toinen tärkeä piirre viestintäkulttuurissa on, että se ilmenee vain itse puhujien osallistumisella, jotka ovat suhteen aiheita.
Vaihe 6
On virhe uskoa, että viestintäkulttuuri merkitsee kaikkien kielellisten normien täydellistä noudattamista. Suullisille teksteille on ominaista ainutlaatuinen ja toistettavissa oleva jako, jota ei voida kaikissa tapauksissa toistaa kirjallisesti. Usein aitojen puhuttujen tekstien kääntäminen kirjoitettuun muotoon ei ole vain muokkaamista, vaan todella huolellista työtä. Ja jopa tässä tapauksessa käännetyllä tekstillä on säilytetystä merkityksestä huolimatta erilainen kieliopillinen ja sanallinen perusta. Siten viestintäkulttuuri muodostuu keskustelukumppaneiden kyvystä ilmaista ajatuksensa puhekielellä siten, että ne olivat ymmärrettäviä molemmille osapuolille, ja suullisten tekstien lukutaito on toissijaista.
