Nirvana on keskeinen käsite buddhalaisuuden uskonnosta ja joillakin Jainismin, Brahmanismin ja Hindulaisuuden alueilla, mutta se on edelleen määrittelemätön.
Ohjeet
Vaihe 1
Sanskritissa "nirvana" on hiipumassa, hiipumassa, eikä ensimmäisellä eikä toisella merkityksellä ole kielteisiä merkityksiä. Nirvana on minkä tahansa ihmisen olemassaolon perimmäinen tavoite, joka ilmaistaan kärsimyksen - dukkhan, kiintymysten - doshan, uudestisyntymisen - samsaran ja "karmalakien" vaikutuksen ulkopuolelle jättämisellä. Nirvana on jaettu upadashashaksi - ihmisten intohimojen ja apupadhasheshojen sukupuuttoon - itsensä olemisen lopettamiseen (parinirvana).
Vaihe 2
Nirvana on seurausta "jalosta kahdeksankertaisesta polusta", joka on Buddhan opetusten pääsisältö: - oikea näkemys; - oikea ajattelu; - oikea puhe; - oikeat toimet; - oikea elämäntapa; - oikea huomio; - oikea meditaatio.
Vaihe 3
Nirvanan saavuttaminen on mahdollista vasta ajatusten, tunteiden ja käsitysten (nirodha) täydellisen hylkäämisen ja näiden prosessien täydellisen lopettamisen jälkeen. Klassisen buddhalaisuuden mielestä tämä on mahdollista vain buddhalaiselle munkille tai itse Buddhalle.
Vaihe 4
Nirvaanan saavuttaneen tulevaa olemassaoloa ei voida määritellä käytettävissä olevilla termeillä, mutta se voidaan ymmärtää intuitiivisesti negatiivisten kuvausten avulla - sitä, joka on saavuttanut nirvaanan, ei voida kutsua: - olemassa olevaksi - - olemattomaksi - samanaikaisesti olemassa olevaksi ja olematon; - olematon.
Vaihe 5
Siksi nirvana määritellään seuraavasti: - ei syntynyt - ei tuotettu - ei luotu - ei yhdistynyt, jolle on tunnusomaista vain kiintymysten, toiveiden ja illuusioiden puuttuminen. Nirvaanan vertaamattomuus määrittää sen kuvaamattomuuden.
Vaihe 6
Mahayanan kannattajien myöhemmissä teoksissa tulkitaan nirvana: - olemattomana, koska sitä ei voida tuhota eikä se ole rappeutunut, sillä ei ole ilmeistä syytä ja sillä on oma luonteensa (nihsvabhava); olematon edellyttää olemassaolon olemassaoloa eikä ole itsenäistä; - ei ole molempia, koska sillä ei ole toisiaan poissulkevia ominaisuuksia, ts. on periaatteessa erotettavissa samsarasta ja siitä tulee sellaisenaan asioiden todellinen luonne.
