Psykologinen neuvonta on järjestetty keskustelu aiheesta, jonka aikana asiakas ja ammattipsykologi ymmärtävät yhdessä ongelman ja löytävät parhaat keinot sen ratkaisemiseksi. Jotta kuuleminen sujuisi sujuvasti, on erittäin tärkeää järjestää se oikein.
Ohjeet
Vaihe 1
Anna kaikki tarvittavat olosuhteet mukavaan viestintään. Psykologinen neuvonta vaatii asiakkaalta tiettyä vilpittömyyttä ja halukkuutta päästää psykologi elämänsä henkilökohtaisiin alueisiin. Siksi on erittäin tärkeää, että asiakas on mukavassa ympäristössä. Vältä huonetta, jossa on kirkasta valoa tai päinvastoin, liian pimeää. Konsultointihuoneen tulisi olla hyvin eristetty ulkoisilta ääniltä, jotta asiakas ei häiritse vieraita ääniä ja toisaalta ei pelkää jonkun muun kuulemista.
Vaihe 2
Valmistaudu tapaamaan tietty asiakas. Jos mahdollista, tutustu hänen henkilökohtaisiin tiedostoihinsa ennen kokouksen suoraa järjestämistä. Ota selvää hänen perheestään, työstään, kuulemisista muiden lääkäreiden kanssa, jos he ovat olleet aiemmin. Kutsu asiakasta suorittamaan testi kotona ja tuomaan se sinulle päivää ennen tapaamista. Sitten sinulla on aikaa analysoida materiaalia ja laatia paras viestintästrategia.
Vaihe 3
Kuuntele asiakasta tarkkaan. Puheellisen tarinankerran löytäminen on paljon helpompaa kuin hyvän kuuntelijan löytäminen, joten ihmisiltä puuttuu jatkuvasti huomiota. Kääntyessään psykologin puoleen henkilö odottaa ainakin kuulevansa. Puhuminen on sinänsä osa mitä tahansa terapiaa: yhteys puheen ja ajattelun välillä on paljon vahvempi kuin se usein näyttää. Virallisesti muotoilemalla ajatuksensa ihminen alkaa tarkastella ongelmaa eri tavalla, mikä usein auttaa häntä ratkaisemaan sen.
Vaihe 4
Älä pakota mielipiteesi asiakkaalle. Ammatillisen psykologin tehtävänä ei ole ratkaista ongelmaa ihmiselle, vaan auttaa häntä ymmärtämään itsenäisesti ilmenneet vaikeudet. On erittäin tärkeää, että asiakas itse tekee tietyn päätöksen ja on valmis vastaamaan tehdystä valinnasta.
Vaihe 5
Rakenna viestintääsi vuoropuhelun periaatteen mukaisesti. Sen ydin ei ole vaihtoehtoisessa huomautusten vaihdossa, vaan sisäisessä ymmärryksessä ja sen tunnustamisessa, että jokaisella keskustelun osallistujalla on oikeus henkilökohtaiseen vapauteen ja itsemääräämisoikeuteen. Viestinnän tulee olla kaksisuuntaista ja perustua keskinäiseen kunnioitukseen, muuten kuuleminen menettää merkityksensä. Psykologin ei pitäisi vain odottaa avoimuutta asiakkaalta, vaan myös olla valmis avaamaan itsensä psykologisesti, sallimatta paineita itselleen, mutta ei myöskään painostamaan itseään. Keskustelu on tehokasta vain, jos psykologi ja asiakas osallistuvat tasavertaisesti ongelman ratkaisemiseen.
