Yksi henkisen harjoittamisen esteistä on mekaanisuus. Miksi on niin tärkeää nähdä se kotona? Suorittamalla toimia mekaanisesti toimimme yksinkertaisesti rituaalien tasolla. Vaikka Jumala on henkilö, hän on elossa, eikä hän anna vastausta tällaisiin tekoihin. Viestintää ei ilmesty, kiinnostus käytäntöä haalistuu ja voi jopa kadota kokonaan. Mitä tehdä, miten päästä eroon mekaanisuudesta?
Siirrä toiminta itsellesi
Ajattelen, mutta minusta olisi hienoa, jos yritän puhua jonkun kanssa, mutta tämä henkilö katsoo puhelinta ja kääntää sitten päänsä ympäri? Todennäköisesti loukkaantuisimme emmekä edes halua kommunikoida tämän henkilön kanssa enää. Samoin Herra on epämiellyttävä, kun rukouksen aikana olemme hajamielisiä tai mikä vielä pahempaa, rukoilemme liikkeellä ikään kuin asioiden välillä. On aina muistettava, että Herra on henkilö, ja toimittava tämän perusteella. Ei ole väliä mitä tarkalleen teemme. Ja helpoin tapa jäljittää tämä on, jos kokeilet sitä itse: "Ja minusta olisi kiva, jos …"
Tee vähän enemmän
Tämä on antamisen universaali periaate. Jos haluamme rakentaa suhdetta jonkun kanssa, meidän on opittava antamaan. Tämä pätee kaikille, ja se ilmenee myös suhteessa Jumalaan. Yritä tehdä vähän enemmän hänelle tänään. Nouse aikaisin, rukoile 10 minuuttia kauemmin. Ei niin, että minusta tuntuu hyvältä, että hän tuntee olonsa hyväksi. Hieman kaikesta, mutta enemmän. Sitten tunnemme varmasti vastauksen. Loppujen lopuksi pyhissä kirjoituksissa sanotaan: jos otamme yhden askeleen kohti Jumalaa, hän tekee kymmenen meitä kohti.
Säännöllisyys lupausten täyttämisessä
Näyttää siltä, että tämä ei ole mekaanisuutta? Ei. Jos olemme luvanneet yrittää noudattaa päivittäistä rutiinia ja sanoa riippumatta siitä, mitä tapahtuu, laulamme pyhää nimeä aamusta alkaen ja teemme tämän, niin onko Jumala miellyttävä? Tietysti kyllä, tämä on paras ministeriö, jonka voimme tehdä hänelle, paras. Emmekö pidä siitä, kun muut pitävät meille lupauksensa? Pidemmekö siitä, kun aviomies tai vaimo täyttää velvollisuutensa jopa velvollisuuden tunteesta? Joo. Ja jos se on myös jotain miellyttävää meille, mikä tuo meille iloa? Tietysti kyllä. Samoin Herra rakastaa sitä, kun yritämme täyttää lupauksemme.
Hengellinen harjoittelu on elävä ja iloinen prosessi. Jos ilo on kadonnut etkä tunne dynamiikkaa, sinun on tarkistettava, onko harjoittelustani tullut rituaalista. Herra huomaa varmasti yrityksemme tulla vilpittömämmiksi ja vastaa meihin palaamalla makuun, iloon ja innostukseen.
