"Sana ei ole varpunen, jos se lentää ulos, et saa sitä kiinni" - kuinka paljon järkeä tässä kansan viisaudessa on! Jokaisen ihmisen täytyi ainakin joskus katkerasti katua, että hän ei voinut hillitä itseään, ei vaiettu tässä tai toisessa tilanteessa. Joku oikeuttaa itsensä myöhään, sanovat, että olen luonteeltaan suora, olen tottunut leikkaamaan "totuuden kohdun"! No, monille naisille kuuluminen "heikompaan sukupuoleen" on kuin hemmottelua. Sanotaan, että kaikki tietävät, että naiset eivät tiedä kuinka pitää suunsa kiinni. Joten miten opit hillitsemään kieltäsi?
Ohjeet
Vaihe 1
Muista mahdollisimman usein sananlaskut ja sanat kohtuullisen hiljaisuuden eduista. "Sana on hopea, hiljaisuus on kultaa", "Ei ole turhaa, että henkilöllä on kaksi korvaa ja vain yksi suu", "Chatterbox on vakoojan jumalatar" jne. On tarpeen oppia pidättyvyyttä. Tämä ei tietenkään ole helppoa, etenkin seurusteleville, tunnepitoisille ihmisille. He ovat kirjaimellisesti "täynnä" halua puhua ja melkein mistä tahansa aiheesta, jopa sellaisesta, jota he eivät ymmärrä lainkaan. Sinun on kuitenkin työskenneltävä itsesi kanssa.
Vaihe 2
On olemassa vastaavia itsehypnoosimenetelmiä. Yritä muistaa ajat, jolloin sinua ärsytti joku levoton keskustelu, joka puhui todellisinta hölynpölyä. Ajattele, koska muiden ihmisten silmissä voit näyttää täsmälleen sellaiselta chatterboxilta. Vastusta kiusausta perustella itsesi julistamalla: "Mutta hän sanoi hölynpölyä, ja minä puhun vain fiksuja sanoja!" Uskokaa minua, näin ei ole aina.
Vaihe 3
Opi keskustelemaan itsesi kanssa. Monet ihmiset ovat liian puhelias nimenomaan siksi, että he eivät voi pitää tietoa "itsessään", heille se on vain kärsimystä. Jos ympärilläsi ei ole ihmisiä, voit puhua ääneen, paremmin pohjavireellä.
Vaihe 4
Jos olet yrityksessä ja haluat hallitsemattomasti puuttua keskusteluun, ilmaise näkökulmasi, yritä sanoa ainakin osa huomautuksistasi henkisesti. Uskokaa minua, tämä ei ole ollenkaan osoitus henkisestä poikkeavuudesta, kuten monet virheellisesti uskovat.
Vaihe 5
Yritä löytää itsellesi harrastus. Miksi monet eläkeläiset isoäidit ovat esimerkiksi niin väistämättömän jutokkaita? Kyllä, heillä on vain paljon vapaa-aikaa, jota he eivät tiedä mitä tehdä. Kun henkilö tekee jotain (varsinkin jos tämä toiminta vaatii huomiota, keskittymistä), hänellä ei yksinkertaisesti ole aikaa puhua. Hänen kätensä ja päänsä toimivat, ei hänen kielensä.
