Itsemiehillä on pääsääntöisesti kauan aikaa miettiä päätöstään, valita itsemurhan aika, paikka ja tapa. He sanovat myös "itsemurhan": maksavat velat, kirjoittavat testamentin, jakavat pieniä asioita. Havaittuaan tällaisen käyttäytymisen mahdollisen itsemurhan sukulaisten tulisi kääntyä psykiatrin puoleen.
Itsemurhien psykoterapeuttinen apu koostuu kolmesta vaiheesta: kriisituki, kriisituki ja sosiaalisen kuntoutuksen apu.
Kriisitukivaiheessa on ensiarvoisen tärkeää, että psykiatri luo luottamussuhteen potilaaseen: häntä on kuunneltava kritiikkiä tai tuomitsematta. Joskus itsemurhaa riittää puhumaan vain voittaakseen täydellisen henkisen eristyneisyyden tunteen ja vähentäen näin itsemurhan riskiä.
Kriisitoimiin kuuluu sosiaalisen sopeutumisen menetyksen syiden tunnistaminen, potilaan aktivoimisen kannustimien aktivoiminen tai muokkaaminen, yhteisten vaihtoehtojen etsiminen kriisitilanteen ratkaisemiseksi.
Jos psykiatri huomaa työnsä tulokset: potilas osoittaa taipumusta muuttaa päätöstään, nämä tulokset on vahvistettava palauttamalla sosiaalisen sopeutumisen taidot. Täällä voi olla valtava rooli auttamalla potilasta muiden ihmisten kanssa, jotka ovat samassa tilanteessa kuin hän itse tai jopa pahempaa. Tämä antaa potilaan ymmärtää tarpeensa ja täyttää elämänsä uudella merkityksellä.
Psykoterapian onnistuneen päätyttyä potilaan tulisi kuitenkin pysyä psykiatrin näkökentässä pitkään mahdollisten uusiutumisten välttämiseksi.